Mikrobiologia
Mikrobiologia
”Mikrobiologia on pieneliöitä tutkiva biologian haara. Se tutkii bakteerien, arkkien, sienten, virusten, levien ja alkueläinten rakennetta, elintoimintoja ja niiden hyödyntämistä. Mikrobiologialla on runsaasti käytännön sovelluksia esimerkiksi lääketieteen, elintarviketeknologian ja ympäristöteknologian aloilla. Mikrobiologiaa hyödynnetään myös bakteerien avulla tapahtuvassa kompostoinnissa, joidenkin kaivostenmineraalituotannossa sekä teollisuudessa orgaanisten yhdisteiden tuotannossa”.
”Mikrobit ovat yksinkertaisia, yleensä yksisoluisia, erilaistumattomia eliöitä, jotka eivät näy paljain silmin.
Mikrobeihin kuuluvat bakteerit, levät, alkueläimet, hiivat, homeet ja virukset.
Mikrobeja esiintyy kaikkialla elinympäristössämme. Mikrobien joukkoon kuuluu monia haitallisia, sairauksia aiheuttavia mikrobeja, mutta osa mikrobeista on meille ja ympäristöllemme hyödyllisiä tai jopa elintärkeitä. Mikrobit toimivat esimerkiksi tärkeinä hajottajina luonnossa. Lisäksi mikrobeja hyödynnetään muun muassa elintarvike- ja lääketeollisuudessa”
Lähde: https://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/mikrobit/
”Prokaryooteilla ei ole varsinaista tumaa, vaan niiden DNA on kiinni solukalvossa. Niiltä puuttuvat myös mitokondriot, kloroplastit, ER ja Golgin laite (alue).
Soluseinänsä rakenteen pohjalta ne jaetaan Gram-positiivisiin ja Gram-negatiivisiin lajeihin.
Bakteerit ovat erittäin nopeita lisääntymään. Nopean jakautumiskykynsä ansiosta bakteerit ovat erittäin nopeita sopeutumaan muuttuneisiin elinoloihin.
Vaikka bakteerien rakenne on yksinkertainen, niiden aineenvaihdunta saattaa olla erittäin kehittynyt ja erikoistunut. Siten bakteerit voivat käyttää hyväkseen lähes mitä tahansa orgaanista rakennetta.
Syanobakteerit (sinilevät) jopa ottavat tarvitsemansa hiilen ja typen ilmakehän hiilidioksidista ja typpikaasusta”.
Lähde: https://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/bakteerit/2/
Kuva: https://turpaduunari.fi/kakkaseminaarin-riemupokaleita/
”Pieneliöihin luokitellaan useita aitotumallisia eliöitä, kuten alkueläimet, sienet, limasienet ja levät.
Fylogeneettisesti vanhimpia aitotumallisia mikro-organismeja ovat alkueliöt, kun taas vastaavasti sienet ovat erkaantuneet omaksi ryhmäkseen varsin myöhään. Levät muodostavat fylogeneettisesti varsin heterogeenisen ja eri-ikäisen joukon, jonka ryhmillä on yhteyttä mm. kasveihin ja siimallisiin alkueliöihin.
Sieniin kuuluu ekologisesti ja ekonomisesti monimuotoinen joukko organismeja, jotka muodostavat eliökunnassa oman sienikuntansa. Sienikunta jaetaan neljään kaareen eli pääluokkaan: limakkosienet, leväsienet, solurihmasienet ja vaillinaissienet.
Sienet ovat aitotumallisia, toisenvaraisia ja lehtivihreättömiä eliöitä, jotka saavat tarvitsemansa energian hajottamalla kuollutta eloperäistä materiaalia tai ne elävät loisina. Sienillä on erittäin tärkeä merkitys ekosysteemeissä hajottajina sekä kasvien ja eläinten symbiontteina. Joitain sienilajeja kerätään ja käytetään ravintona”.
Lähde: https://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/muut_mikrobit/
”Virus on nukleiinihappoa sisältävä proteiinikuoren (ja lipidikaksoiskalvon) ympäröimä eläviä organismeja infektoiva partikkeli.
Viruksen määritteenä voidaan käyttää seuraavia seikkoja:
(1) Viruspartikkelit muodostuvat isäntäsolun tuottamista erillisistä rakenneyksiköistä, joista valmiit partikkelit kootaan.
(2) Viruspartikkelit itsessään eivät kasva eivätkä lisäänny jakautumalla.
(3) Viruksilta puuttuu metabolisen energian tuottamiseen ja proteiinisynteesiin tarvittava geneettinen informaatio.
Koska viruksilla itsellään ei ole kykyä tuottaa biokemiallisissa prosesseissa (esim. makromolekyylien synteesissä) tarvittavaa energiaa, ne ovat täysin riippuvaisia isäntäsolustaan. Virusten elämänmuoto poikkeaa soluteoriassa määritellystä elämän perusyksiköstä, eikä virusten luokittelu eläviin organismeihin kuuluviksi ole kiistatonta”.
Lähde: https://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/virukset/
Kuva:https://www.hs.fi/tiede/art-2000002868986.html</p>